maanantaina, joulukuuta 28, 2009

Perinteikäs vuosikatsaus 2009

Seuraavaksi annetaan vuoro Lupiinin jo traditioksi muodostuneelle vuosikatsaukselle. Kaikki halukkaat voivat napata meemin tästä, kuten tiedätte, en itse haastele ketään.


1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Vähänkö hei paljon kaikkea! Sain vauvakutsut, läksiäislahjan töistä, ostin pinnasängyn sitterin potkuhousut vauvanvaunut kantoliinan jne jne. Ja tietysti kaikkein tärkeimpänä synnytin. Se oli aika jänskää, synnytys. Ja imetin. Imetys osoittautui alkuvaikeuksien jälkeen ihanaksi, mitenköhän siitä pääseekin eroon aikanaan, kun se on niin kivaa?

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Lupasin ottaa elämääni hallitsevan pelon haltuuni ja lopettaa polttamisen. Pelonhallintaa olen harjoittanut, mutta en aina kovin menestyksekkäästi. Yrityksen puutteesta ei kyllä ainakaan voi moittia. Tupakanpolton lopetin luonnollista tietä, tosin joskus rimpsatilanteissa saatan sauhutella yhden, siis nyt raskauden jälkeen, raskaana en polttanut, vaikka ennen rakenneultraa tekikin mieli ihan hirveästi yhtä, ihan stressinpoistoon. Vuodeksi 2010 lupaan itselleni, että lakkaan ottamasta pulttia ja pahastumasta niin herkästi. Tuoreena äitinä olen joskus aivan yliherkkä mimosa kaikille vinkeille ja neuvoille ja loukkaannun muutenkin ihan turhan helposti ja vaalin loukkauksia mielessäni. Päätös kovettaa nahkaa on tietysti helpommin sanottu kuin tehty.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ihan hurjan moni lähiystävä! Olen siitä tosi iloinen, vauvat ovat tietenkin mitä suurimpia ilonlähteitä ja minulla on paljon vertais-äitejä jakamassa iloja ja huolia.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.

5. Missä maissa kävit?
Italiassa ja Virossa, molemmissa raskaana. Hyvin meni, lentomatkaa varten ostin tukisukat ja söin miniaspiriinin veritulppariskin minimoimiseksi. Italian matka oli upea, olin raskauden parhaassa vaiheessa, jaksava ja hyväntuulinen. Kävelimme Pisassa, Firenzessä ja Toscanassa paljon, nautimme kulttuurista ja luonnosta. Selvinpäinolo viinimaassa onnistui varsin kivuttomasti, listeriariskin vuoksi välttelin useita ruoka-aineita, kuten ihanaa jäätelöä. Onneksi pizzoilla tuli oikein mainiosti toimeen. Virossa kävimme heinäkuussa, olin jo aika pallomahaisessa kondiksessa ja päiväkin oli kuuma. Loppupäivästä alkoi vähän rutisuttaa, etenkin kun vessassa piti rampata tunnin välein. Uutena Tallinnan-löytönä tuli Kassisaba, kauniin rapistunut puukaupunginosa sekä Jaama Turg, venäläinen tori rautatieaseman kupeessa. Ostin torilta tekokuituisen yöpaidan (hiostava), tekokuituisen alushameen (kutittava) sekä neukkulaisia hiusklipsejä, joista toinen on jo murtunut.


6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2010, jota puuttui vuodesta 2009?
Samaa kuin ennenkin, ahdistusherkkyyden ja pelon vähenemistä. Pitkiä, keskeytymättömiä unia. Raskaana heräilin viiden aikaan aamulla ihan luonnostani, virkeänä ja toimintatarmoisena. Nyt äitinä menen niihin aikoihin nukkumaan, ihan kääks. Ne vanhat uninautiskeluajat ovat jääneet jonnekin.

7. Mitkä vuoden 2009 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
10.8., Limpun syntymän. Laskettu aika olisi ollut 12.8. ja olin supistelemattomuuden takia varautunut yliaikaisuuteen. Yllättäen homma lähtikin etenemään kaksi, tai oikeastaan kolme päivää etukäteen, mökillä. Olin tosi iloinen siitä, ettei raskaus venynyt yliajalle, loppukesän helteisiin sijoittuva loppuraskaus oli aika tukala, jalkateräni näyttivät ihan pullapojan raajoilta enkä saanut käydä edes uimassa, kun kohdunsuu oli jo vähän auki.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
No vauvahan se tietenkin on, nukkatukkainen paksuposkeni! Ja raskauden hyvä kulku, olin huolellinen ja aktiivinen odottava äiti, otin selvää kaikesta ja valmistauduin vauvan tuloon perusteellisesti. Taputan itseäni selkään tästä, jollekin muulle ehkä ihan itsestäänselvä toimintamalli, olla aina kartalla ja tarkkana, on minulle aika uutta. Sain myös tehtyä muiden avustuksella kivikkopenkin mökille, siinä mintut ja mehikasvit kukoistavat.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Äidin kanssa riitely, edelleen. Suhteellisen turhaa vääntöä, jättää enemmän arpia kuin parantaa. Osa mökkikylvöistäni meni ihan perseelleen, unohdin esimerkiksi piilottaneeni alkukeväästä multaan liljan- ja freesianmukuloita ja heitin samaan penkkiin jättiläisunikon siemeniä. Loppukesästä sinänsä hyvin näyttävien ja muhkeiden jättiläisunikoiden katveesta paljastui muutama lyhytvartinen mutta suloinen lilja ja freesia, joita yritettiinkin sitten helliä parhaamme mukaan vastapainona laiminlyönnille. Kurpitsoista ei myöskään tullut palmittään. Ja kasvihuone valmistui niin myöhään, että suurin osa tomaateista valmistettiin sapfisella reseptillä korppujauhojen kera.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Anemiasta ja sen aiheuttamasta kauheasta himosta syödä hiekkaa, asvalttia ja muttereita. Nyt se himo on vihdoin kadonnut. Episiotomian aiheuttamista kivuista ja mukavasta veikkosesta nimeltä peräpukama. Pukama häipyi kuin hohtimet kaivoon kun sitä lääkittiin. Tämä on myös ollut tikkien vuosi: alkuvuodesta minulta poistettiin valtava, epäonnisen juurihoidon läpikäynyt poskihammas, sitten elokuussa tuonne alakertaan ommeltiin epälukuinen määrä tikkejä (en tiedä kuinka monta, en kysynyt) ja nyt joulukuussa onnistuin telomaan peukkuni säilykepurkin kanteen niin pahasti, että valtimo katkesi ja verenvuotoa tyrehdyttämään tarvittiin peräti kolme ihmistä. Peukussa on nyt tikkejä kahdessa kerroksessa, cool! Raskausvaivani olivat varsin maltillisia, pahoinvointia oli pari viikkoa, lähinnä kuvotusta. Loppuraskaudessa nivusia kolotti ajoittain.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Minimäkki, pieni ihana tietokoneeni. Ja toki ne lukemattomat vauvanjutut, tämän hetken ässätavara on rintareppu. Aktiivisessa iässä oleva pienokainen viihtyy repussa hyvin, etenkin kun liikuskelen ympäri asuntoa ja siivoilen.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Limpun, sen piereskelevän höppänän! Ja kavereiden vauvojen kans, on ne vaan hassuja.

13. Kenen käytös masensi?
Omani joskus.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Elämiseen ja Huuto.nettiin. No ehkei nyt jälkimmäiseen, mutta k.o. paikasta on hommattu noin 90 prosenttia kaikesta vauvantavarasta.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Vauvasta tietty. Italian matkasta, siirtolapuutarhoinnista, ihmisistä. Skeematerapiasta ja muista persoonallisuutta selkokielisesti analysoivista teorioista. Kyökkipsykologisoinnista, josta on alkanut olla haittaakin. Huomaan terapiasuuntautuneena ihmisenä lätkiväni suhteellisen helposti muihin kaiken maailman leima-analyyseja, yritän päästä tästä piirteestä eroon.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2009?
Tuomari Nurmion Paavi Roskapankissa. Sekosin Nurmioon keväällä, kuuntelin sitä duunissa ja tunsin kauheaa baarikutkaa.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

b) laihempi vai lihavampi?
Lihavampi, pyh. Mutta on tässä saatettu maailmaan yksi lapsi. Ensi vuonna vastaus onkin ihan eri, ellen ole taas paksuna, hmm.

c) rikkaampi vai köyhempi?
köyhempi

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
sportanneeni

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
pelänneeni

20. Kuinka vietit joulua?
Sukujoulussa, se oli ihan mahtavaa. Rakastan meluisaa ja iloista kaaosta, puheensorinaa ja yhdessä tekemistä. Olen niin onnellinen siitä, että minulle on naimisiinmenon myötä (tai siis jo seurustelun, jos tarkkoja ollaan) avautunut sukuyhteys hilpeään ja lämpimään porukkaan, joiden kanssa viettää aikaa mielellään.

22. Rakastuitko vuonna 2009?
Rakastuin, vauvaani. Muistan, kun istuin Kätilöopiston ruokailutilassa vauva rullasängyssä vierelläni. Ilta-aurinko valaisi huoneen, radiosta soi Nuoruustango ja katsoin vastasyntynyttäni. Olin niin onnellinen, etten koskaan ennen.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
0.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Hommasin (sain lahjaksi) digiboksin. Yllättäen telkusta ei tule juuri mitään katsomisen arvoista (tyypillinen tv-ohjelma tuntuu tänä päivänä olevan joku paska "dokumentti", jossa maailman lihavin mies menee naimisiin tai testataan, rakastuvatko identtiset kolmoset samaan kundiin), joten fanitan edelleen niitä samoja vanhoja: Mullan allaa ja Simpsoneita.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En, enkä inhoakaan. Mutta suomukset ovat erään ihmisen suhteen tippuneet silmiltä niin että läps vaan. Olen tätä ajoittain kivuliasta silmienavaamisprosessia läpikäydessäni samalla tutkinut myös itseäni, havainnut omat virheeni paremmin tajuttuani niiden vahingollisuuden toisessa. Eli sikäli tämä suomustaminen on ollut siunaukseksi, olen oppinut jotain niin toisista kuin itsestänikin. Eli eräänlaista luopumisprosessia on tullut käytyä, välinpitämättömyyteen on vielä matkaa, mutta varsinaista kipua en tämän ihmisen kanssa enää onnistu tuntemaan.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Ihan salettiin publish-nappia painettuani muistan jonkun paremman, mutta tähän sanon, että Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman. Hieno ja intensiivinen lukukokemus. Sen sijaan hartaasti odottamani Honkasalo oli pettymys, sitä samaa vatkuttamista monta sataa sivua. Niin joo, kirja jota en ole saanut vielä aivan loppuun, mutta jota olen lukenut suht intensiivisesti pari viimeistä päivää, eli Timo Hännikäisen Ilman on ollut silmiä avaava, koskettava ja surumielinen kuvaus yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta. Inhottaa, miten kirja vedettiin julkisuudessa lokaan, sekä nais- että miesliike bashasi Hännikäisen asiayhteydestä irrotettuja spekulaatioita ja lyyriseen tyyliin kuuluvia vyörytyksiä kirjaa lukematta. Suosittelen lämpimästi kaikille. Olen ajatellut pistää Hännikäiselle jopa sähköpostia tuosta kirjasta, hän on vanha lukiokaverini ja olimme jonkin sortin kavereitakin silloin aikoinaan, ts olimme molemmat anarkisteja.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tuomari Nurmio, Chydeniuksen veljekset.

28. Mitä halusit ja sait?
Vauvan. Mäkin. Talvitakin. Italiaan.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Soisin laihtuneeni synnytyksen jälkeen enemmän. Mutta tämä on kyllä sellainen tahdon asia tämä, että jos olisin jaksanut haluta sitä enemmän, niin olisi tapahtunutkin, kai. Nyt aion ainakin alkaa sportata enemmän, mennä vesipilatekseen ja noin. Sinällään vaunuttelu on aika loistavaa liikuntaa, vatsalihaksille ja takareisille erityisesti.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Kävin aika vähän leffassa. Mendesin Kohti uutta oli aika hyvä. Ja R&A-dokkari Disko ja Tuumasoda, joka kertoi Suomen telkkarin vaikutuksista Neuvosto-eestiläisiin.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Olin kotona vauvan ja isyyslomaa viettävän miehen kanssa, kylässä oli kaksi lapsuudenystävääni. Syötiin kakkua ja ystävä opasti imetyksessä. Sain valtavan kimpun auringonkukkia sekä ihanan valkoisen orkidean, joka kukki pitkälle marraskuuhun.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Tuskin mittaamattomasti mikään.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2009?
Imetyspaitoja, verkkarit ja nastakengät ulkolenkeillä. Imetysrintsikat, joissa povi ei näytä kovinkaan terhakalta. Eli paljon käytännönläheisempää ja epäesteettisempää kuin ennen. Pyrin yleensä meikkaamaan kun lähden jonnekin, mutta aina ei ehdi.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ihmiset, raskauden ja vauva-ajan sujuminen. Järjissään olo on aika suhteellista, en pidä itseäni kauhean järkevänä noin muutenkaan.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Ääh, olen ollut tyypillisen tuoreen äidin tapaan aika sisäänpäinkääntynyt. Vaalirahasotku tietysti kiinnosti. Ja Obaman valtaannousu. Arhimäen nouseminen Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi ja Sinnemäen työministeriksi. On mielenkiintoista, kun omanikäiset ihmiset alkavat istua noinkin isoilla palleilla. Ilmastokokousta seurasin hävettävän vähän.

37. Ketä ikävöit?
Tampereen-Lumista.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Ehhehhee, no uusi ihminen ja ihan paras on tietysti tuo vauva. Mutta jos aikuisista ihmisistä puhutaan, niin ainakin kesäaikaan tuli tavattua muutamia mukavia naisia erilaisissa bileissä. Sen lisäksi olen bondannut entisen työkaverin kanssa kivasti ja ystävän polttareissakin oli hauskoja naisia, juuri sellaisia sopivan sarkastisia mutta lämpimiä.

2 kommenttia:

  1. Hih, tuo Limppu-nimi on IHANA!! :) Hellyttävä! Mistä ihmeestä keksittekin. Joku jossain sanoi omaa vauvaansa Pullaksi.. kun se vasta vähän aikaa sitten oli ollut 'pulla uunissa', niin sitten syntyneenä oli vain pelkkä Pulla. :)

    Saakos kysyä.. johtuiko tuo peräpukama juttu raskaudenaikaisista jutuista?? Ei kai raskaus sellaista tee? Vai tekeekö? Näistä ei oikein kukaan koskaan puhu mitään. :( Mietin vaan että mistäköhän sellaisenkin olemassaolon edes huomaisi. Ellei siis joudu sisätutkimukseen, jossa se paljastuu.

    VastaaPoista
  2. Limppu on vähän niinkuin lempinimi exmunan oikeasta nimestä. Ja vauvathan on sellaisia pötkylöitä muutenkin :)

    Pukke Pukama tuli synnytyksen sivutuotteena, vissiin niitä tulee kun ponnistaa. Useilla tulee jo raskausaikana, joku painejuttu siinä on vissiin. Toi kyllä meni onneksi ohi sellaisilla kapseleilla. Olemassaoloa ei valitettavasti voinut olla huomaamatta, eli tuskin sitä voi olla peräpukamia ilman että tietäis niistä (?). Mutta ei ne taida vaarallisia olla, kipeitä vaan. Luumusosetta tuli vauvanpäästön jälkeen syötyä oikein urakalla, ja sellaista "pajalan puuroa", jossa oli kaikkia vatsaa pehmentäviä aineksia.

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!